Kerron nyt yhdestä rakkaimmastani eläimestä. Tämä rakas ei enää valitettavasti ole keskuudessamme vaaan siirtyi taivas laitumille ilman jalkovaivoja 3/2013. Tämä eläin oli lehmä ja samanikäinenn kuin minä. Se omisti nimen Sussu ja kiltin luonteen. Sussu oli viimeisinä vuosinaan minulle erittäin tärkeä. Sen ja sen vasikan Jossun luona kävin useasti viikossa. Sussu oli navetan johtajalehmä koska se oli niin iso ja vanha. Aina kun laitoimme lehmiä laitumelle sen piti olla eka ja lähettää siinä samassa muutkin nauttimaan ruohosta ja raikkaasta ilmasta. Sussu ei tehnyt koskaan minulle mitään pahaa. Se antoi harjata sekä rapsutella ja sen lempirapsutuspaikka oli korvien takaa.
Sitten tuli vuosi 2013. Sussu oli navetassa säikähtänyt jotain, pomppinut ja reväyttänyt takajalkansa. Sitä yritettiin nostaa monta kertaa ja se teki kaikkensa noustakseen mutta jalat eivät kantaneet. Viimeisenn kerran kun kävin katsomassa sitä ja itkin hirveästi niin se yritti koko ajan nousta niinkuin näyttääkseen että kyllä tämä tästä,älä huoli. Seuraavana päivänä se oli kuitenkin lopetettu... Sussu olisi saanut neljännen vasikkansa toukokuussa, mutta vasikka oli vielä liian pieni että se olisi voitu pelastaa.
Onneksi meille jäi kuitenkin Jossu joka poikii toukokuussa.♥
Sä olet ainutlaatuinen,mitä vastaan tuleekaan toista sua ei milloinkaan.
Johanna Kurkela
Ainutlaatuinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muista lähettää kommenttia!Muista ettei haukkuminen ole rakentavaa kommentoimista.:-)
Huomioi nämä ennen kuin kommentoit:
- Minulla on lupa Ruska laukalta/Sannalta käyttää tallilla otettuja kuvia.
-Venni, Sapiina ja Nata ovat minun hoitohevosiani.
- Jos kysymyksesi koskee minua tai poneja, käy katsomassa ensin esittelysivut, jos sieltä löytyisi vastaus kysymykseesi.